9. marraskuuta 2014

Liitutauluruukku ja Good Olde Times

Kyllä on taas aikaa vierähtänyt viime postauksesta niin että hieman nolottaa. Tekosyiden lisäksi mediahiljaisuuden syntipukiksi voisin vasikoida tentit, niissä epäonnistuttuani uusinnat, reissut, ainejärjestön minulle langettamat tehtävät sekä vierailleet sukulaiset. Ei sillä etten olisi kuitenkaan väsännyt ja kyhäillyt kaikenlaista, ehei, vaan muutama projekti odottaa enää vain julkaisuaan. Parasta nyt kuitenkin aloittaa julkaisutilanteen korjaus.

Tällä kertaa kerron tekemästäni liitutauluruukusta ja siinä asuvasta kaktuksesta, jotka nykyään majailevat varsin kaukana synnyinpaikastaan.


Alkusyksystä tuli vietettyä erään vanhan ystävän tupaantulijaisia. Kyseinen viikonloppu lämmitti mieltä vielä pitkään, sillä tulipa samalla nähtyä muitakin kauan kaipaamiani ystäviä. Verestettiin yhdessä vanhoja hyviä (ja huonojakin) juttuja ja lähdettiin loppuillasta vielä kaupunginvalloituspuuhiin. Samanlaisia jälleennäkemisiä pitäisi harrastaa todella paljon useammin, mutta liian usein sorrun ajatusmalliin: "viikonlopussa ei ehdi tehdä mitään", "matkat maksaa" ja "pitäisi pestä viikonloppuna pyykkiä". Yritän nyt asennoitua ajatukseen että raha-asioilla on kummallinen tapa selvitä kuin puoli-itsekseen ja että elämässä on suurempiakin iloja kuin siisti olohuone ja puhtaat astiat.

Itse tuparilahjan keksimiseen ei mennyt kauaa. Olin hieman aiemmin nähnyt Pinterestin syövereissä vastaavanlaisia hauskoja ruukkuja ja omin käsin kohennetusta ruukusta välittyy mielestäni kivasti ajatusta lahjan saajaa kohtaan. Värit ja tyylin pyrin sovittamaan kyseisen henkilön omaan selkeälinjaiseen sisustustyyliin jotta ruukku ei vain päätyisi häpeämään jonnekin minne aurinko ei paistakkaan. Koska ystäväni ei tunnetusti kovin viherpeukalo ole, valitsin ruukun asukkaaksi kaktuksen. Kaktusta funkimpaa kasviahan ei olekaan, ja ainakaan janoon tai huolenpidon puutteeseen ei tämä piikittelevä herra voi henkeään heittää. 



Tarvitset:
  • Ruukun - Ikeasta, 50snt!
  • Liitutaulumaalia - kaverilta lainasin pienen purkin Tikkurilaa, huvitusta herätti kun vielä kysyttiin että tarvitsenko telankin.
  • Maalarinteippiä
  • Pensseli tai sieni maalia levittämään
  • Ruukun täytteeksi mieleisesi viherystävä
  • Liituja totta kai, eihän liitutauluruukulla muuten mitään virkaa olisi
  • Mieleisen viherasukin ruukkua täyttämään

1. Puhdista ruukku irtoroskista ja tomusta huuhtaisemalla veden alla. Anna ruukun kuivua ennen seuraavaa työvaihetta.
2. Rajaa haluamasi kokoinen alue maalarinteipillä. Koita saada teippi tiukasti kiinni ruukun pintaan jotta maali ei sukeltele rajatun alueen ulkopuolelle rakojen ja ilmakuplien kautta.



3. Kun teippi on huolellisesti paikoillaan (minulla meni tähän pieni ikuisuus ennen kuin olin asetteluun tyytyväinen), ravista liitutaulumaalin purkkia, avaa se (tähän meni toinen ikuisuus) ja mahdollisesti esivalmistele se maalin omien ohjeiden mukaisesti. Itse käytin maalin levittämiseen isoa pensseliä, mutta uskoisin että sienellä tuputeltu jälki olisi ollut aavistuksen verran tasaisempaa. Kummin vain.
4. Jos kerros ei näytä tarpeeksi tummalta, maalaa ensimmäisen kerroksen pintakuivettua vielä toinen kerros.
5. Anna maalin kuivua pintakuivaksi ennen kuin irrotat teipit valumien välttämiseksi. Valmista tuli, tässä ei työvaiheisiin kauaa mennyt!

Yläreunasta huomaa, etten ollut ihan riittävän huolellinen teipin tiivistyksessä, osa maalista pääsi karkaamaan teipin alle.
Käyttämäni maali neuvoi antamaan maalin kuivua päivän ajan. En tohtinut uhmata käskyä, vaan piirtelin tuoreelle liitutaulupinnalle vasta seuraavana päivänä. 




Kauaa ei kaverin siis tarvinnut yksin asua, kun sai näin komean kämppiksen seurakseen! Väriliidut kuuluivat myös tuparipakettiin jotta Freden voi koristella tahtomallaan tyylillä vaikka vuodenaikojen mukaisesti. Tahtoessaan voi oman ruukun maalailla liitutaulumaalilla vaikka kokonaan tai maalata esimerkiksi puhekuplan muotoisen alueen, johon voi jättää viestejä tai paremman puutteessa vaikka keskustella kasvinsa kanssa syntyjä syviä. 

 

6. syyskuuta 2014

Sifonkihame ja syyskuulumisia


Heipä hei, minnekään en ole kadonnut maailmasta vaikka tällä puolella internettiä hiljaista onkin ollut! Syksy on tuonut mukanaan viileät ilmat, yliopisto-opintojen kiireet ja riennot sekä rehellisen syysflunssan, joka alkoi hellittää vasta eilen illalla. 

Sitten itse asiaan: kesän ja alkaneen syksyn aikana olen nähnyt liioittelematta lähes kaikilla pitkän, hulmuavan trikoo- tai sifonkihameen. Pihinä tyttönä kitsastelin omani hankintaa, ja sitä paitsi, miksi kukaan maksaisi useampaa kymppiä hameesta jonka voi pienillä vaivalla ja kädentaidoilla tehdä aivan itse? Suuntasin siis kirpparille ja löysin alla olevan minihamosen hintaan 2€. Kangaskaupan sifonkikaan ei ollut kovin paljoa kalliimpaa, yhteishintaa projektille tuli tuskin 6€ enempää.

Stretch-kankainen kirpparihamonen. Eihän kukaan tätä luultavasti tällaisenaan käyttäisi, mutta hame oli itsessään aivan täydellinen sifonkihameen alle. Suosittelen projektiin venyvää, kuminauhavyötäröistä hametta.

Halkiollinen sifonkihame

Tähän tarvitsin:
  • vanhan mustan hameen, jonka vyötäröllä leveä kuminauha
  • mustaa sifonkia, leveys hieman omaa lantioleveyttäni suurempi
  • ompelukoneen ja langat
  • sakset
  • mittanauhan



1. Leikkaa sifonki n.15cm lantiotasi/vyötäröäsi leveämmäksi riippuen siitä, millä korkeudella hametta haluat käyttää.
2. Ompele sifongin pitkät sivut siisteiksi taittamalla nurjalta puolelta reunat kaksi kertaa ja ompelemalla suoralla tikillä. Valitse koneeseen ohut ja terävä neula, tarkista lankakireys sopivaksi.
3. Testaa peilin ääressä mille korkeudelle haluat mahdollisen halkion ylettyvän ja merkitse korkeus esim. nuppineulalla tai liidulla sifonkiin. Ompele sitten pitkät sivut nurjalta puolelta yhteen aina merkkiin saakka. Tämän jälkeen siisti yläreuna samalla tavalla.
4. Aseta sifonki oikea puoli ylöspäin hameen ympärille siten, että sifongin yläreuna taittuu hameen yläreunan ympärille ulottuen siis hameen sisäpinnalle muutaman senttimetrin verran. Venytä hameen kuminauhaa sifongin leveydelle ja neuloita tiheästi nuppineuloilla kiinni. Tässä kannattaa käyttää mahdollisen kämppiksen/avopuolison/muun kanssa-asujan apua :) Huomioi mille puolelle haluat halkion ja aseta se hameen sivusauman mukaisesti.

5. Vaihda koneen neula aiempaa neulaa paksumpaan. Ompele sifonki kiinni hameeseen venyttäen hametta niin että se on sifongin kanssa yhtä leveä (huom. tätä en yllä olevassa kuvassa siis tee, koska toinen käsi kuvasi tapahtunutta). Tämä vaatii tekijältä hieman tarkkuutta ja taitoa, sillä kangasta ei tulisi kuitenkaan vetää eteenpäin koneen puolesta. Lopputulos näyttää sievemmältä, jos ompelee vielä toisen kerroksen n. puoli senttiä ensimmäisen kierroksen ylä- tai alapuolelle. Vaihtoehtoisesti voi käyttää kaksoisneulaa, jos sellaisen sattuu omistamaan.
6. Koita hametta päälle ja varmista oikea pituus. Leikkaa alhaalta tarvittaessa pituutta pois, muista jättää 1-1,5cm siistimisvaraa. Siisti lopuksi helma samalla tavalla kuin alussa pitkät sivut. 

Valmista tuli! Jos mahdollisesti haluaa halkion molemmin puolin, on sifonki vain leikattava alussa pystysuunnassa kahtia ja tehtävä vaihe 3. molemmin puolin.


Mielestäni täydellinen sifonkihame kuultaa läpi juuri oikean määrän, eli näyttäen jalkojen siluetin paljastamatta kuitenkaan liikaa.
Uudessa pitkässä sifonkihameessani mukavinta on upean ulkonäön ja klassisen tyylikkyyden lisäksi ehdottomasti sen monikäyttöisyys. Sitä voi käyttää yhtä hyvin sekä arkena että juhlana oikeilla yläosan, asusteiden ja kenkien valinnalla, ja vieläpä lähes kaikkina vuodenaikoina.


Haluan jälleen kiittää esittelykuvista Sofin korvaamatonta apua. Haluan myös pyytää anteeksi sitä että liikaa ompelemaan innostuneena unohdin kuvata ohjeita selventäviä työvaihekuvia, pahoitteluni!

P.S. Jätähän vain joutessasi jälkiä käynnistäsi, kommentteja on aina mukava lueskella ;) Hyvää viikonloppua kaikille!


13. elokuuta 2014

Uusi rakkaani, hapsukimono





Olen aina rakastanut Kauko-Idän eksottista ja omalaatuista kulttuuria. Kävin kahdestaan äitini kanssa Japanissa monia vuosia sitten, ja aina siitä lähtien olen halunnut palata sinne vielä jonain päivänä uudestaan. Turvallisempaa, siistimpää ja uskomattomampaa urbaania ympäristöä tuskin löytää lähes mistään muualta maailmasta. Siisteyttä voisin aukaista näin: söimme äitini kanssa kadulla pistaasipähkinöitä ja tuntui perin syntiseltä heittää tyhjiä pähkinänkuoria pensaiden juurille silloin kun roskakori ei ollut näköetäisyydellä. Uskomattoman Japanista tekee siisteyden lisäksi myös sen länsimaista poikkeava, hyvin hierarkinen ja järjestäytynyt kulttuuri, kadulla kiirehtivät pukumiehet, ikiaikaiset tavat ja perinteet yhdessä maailman moderneimman teknologian kanssa, ihmisten ylenpalttinen ystävällisyys ja ruoka, totta kai! 


Muutama matkakuva todisteeksi, pictures or it didn't happen! Right? Silloista tyyliäni tarkastellessa mietin vain että mitä oikein mietin?

Seitsemän päivän aikana Tokion metropoli, Kioton historia ja Osakan särmikkyys - pelkkiä pintaraapaisuja, further investigations needed!


 No niin ja takaisin nykypäivän länteen..



Tässä kimonon tyylisessä asusteessa yhdistyvät idän kuosi ja yleisilme sekä läntisen muodin hapsut. Hapsukimono on alun perin AP&AS:n Genevan projekti ja ihastuin siihen aivan saman tien. Niittejä minulla ei ollut, joten tästä no-sewsta tuli itselleni minimum sew projekti. Kankaan kävin ihan kangasliikkeestä ostamassa, sopivaa huiviakaan en omistanut. 

Pieni varoituksen sananen: tuo hapsu on aika kallista! Löysin sitä Kuopiosta pitkän etsinnän jälkeen Eurokankaan vierestä, Nappi ja Nauhasta.


Eli tähän tarvitsin:
  • sopivan kokoisen kankaan, itselläni 80 x 150, mutta suosittelisin 100 x 200 (jälkiviisautta, nyyh)
  • pitkän sivun mitalta hapsunauhaa
  • ompelukoneen

Tuskin tähän kummoisempia ohjeita tarvitseekaan, kuin että reunat täytyy ensin siistiä taittamalla kaksi kertaa ja ompelemalla suoralla tikillä. Asettele sitten hapsunauha toisen pitkän sivun nurjan puolen päälle ja taita toinen laita hapsujen päälle hihojen mitalle. Mitoita hihat niin, että vartalolle jää sopivan kokoinen aukko väliin (itselläni ~40cm).Hapsu ja hihat ommellaan alemman kerroksen reunan mukaisesti kerroksittain: kangas-hapsut-kangas (hiha), alempi kangas-hapsut (selkäosan alareuna) ja jälleen kangas-hapsut-kangas. Genevan alkuperäisohjeista löytyy kuvia mikäli omat selitykseni jäävät epäselviksi. No totisesti jäävät. Ommellessasi varo että hapsujen päät eivät mene neulan alle kiikkiin!



Valkeisenlammen itämaisia maisemia

Mikäli voisin vielä vaikuttaa asiaan, olisin tehnyt kimonostani isomman. Se olisi kenties laskeutunut hieman paremmin. Ottakaa onkeenne erheestäni, käyttäkää isompaa palaa! Kankaan printti sopii mielestäni kesä-syystyyliin. Kun joskus olen toivon mukaan vähemmän köyhä ja opiskelija kuin nykyään, tekisi mieleni tehdä tällaisia jokaiselle vuodenajalle eri kuoseista!



Loistavista kuvista saan jälleen kiittää Sofia. Hyvää alkavaa syksynpoikasta kaikille!



28. heinäkuuta 2014

Ruukkujen tuunaus

Olkkarimme keskeisimpiä ongelmia (epäharmonisten huonekalujen lisäksi) oli ennen viherkasvien väliaikainen puute. Ensimmäinen kasvi kuoli janoon vietettyään joululomansa yksin, hukutuskastelusta huolimatta. Toinen otti nokkiinsa liiallisesta trimmauksesta rehotettuaan sitä ennen kuin rikkaruoho. Kolmas puolestaan kuoli pois, ilmesisimmin muuten vain huviksensa, sillä muuta syytä en keksi. Kasvit nro. neljä ja viisi puolestaan olivat vain pitkäaikaishoidokkeja, alun alkujaan ystäväni tuttavan kasveja (niin anteeksi miten??). Nehän piti totta kai palauttaa ennen pitkään. 

Pikku hiljaa olemme asunnon faunapuolen kesken saaneet elvytettyä kotimme flooraosastoa. Keittiön kolmen pikkukaktuksen lisäksi olohuoneessamme viihtyvät nykyään muuan ystävämme itse kasvattama, lahjaksi saatu komea chilinuorukainen, reipas anopinkieli, onnettomana ostettu mutta nykyään kukoistava vehkapalmu ja viimeisimpänä pinkkikukkainen tulilatva. 

Viherkasvipuoli on nyt elvytetty jälleen viihtyisälle tasolle, mutta ainoastaan tulilatvan mustanharmaa mattapintainen ruukku oli silmilleni kelpuutettavan näköinen. Koittipa siis päivä jolloin annoin myös kasveillemme uudet vaatteet.


Kasvuyllättäjämme vehkapalmu omasi alun perin vain kolme oksaa
Lidlistä lähtöisin oleva vehkapalmu päätyi trimmauksesta kuolleen kasvin entiseen ruukkuun. Ruukku oli entiseltäänkin valkoisena ihan mukiinmenevä, mutta ajattelin kokeilla lisätä siihen hivenen olohuoneen tehosteväriä, turkoosia. Huithapelina menin ja poistin ruukun "before"-version kuvan, anteeksi.

En ole aivan varma pidänkö tästä tuunauksesta enempää kuin mitä alkuperäisestä lookista pidin, mutta arvelenpa että akryylimaali lähtee kynsilakanpoistoaineella, viimeistäänkin tärpätillä jos uusi ulkoasu alkaa ennen pitkää tympimään.



Nuori herra Chili

Pidän todella uusimmasta kasviystävästämme chilistä. Hän on kuitenkin mitä ilmeisimmin herkkä sielu: valkoisia kukkia tippuu melko pian aina sen jälkeen kun kasvia on siirrelty, tutkittu, tuettu riisipuikoilla yms. Näin ollen olen sittemmin oppinut antamaan kasvin vain olla omissa oloissaan ja kastelemaan sitä varovasti etten koskisi lehtiin. Uusia nuppuja alkaa nimittäin jo näkyä..

Valkoinen muoviruukku oli toimiva, kasville sopivan kokoinen ja siisti, mutta noh, muovisen näköinen. Päätin siis naamioida sen kietaisemalla ympärille pätkän bambuaitaa. Aita on ylijäämää, alun perin ostettu kilpikonnani terran lasiseiniä reunustamaan. Terraariossa ollut bambuaita homehtui lopulta multapohjan kosteudesta, mutta onneksi yksi rulla säästyi tätä tarkoitusta varten. Rusettinaru toimittaa vain somisteen virkaa, todellisuudessa liitin bambupätkän putkeksi rautalangalla taiteilemalla.



Reipas ja jäntevä anopinkielemme
Before kuvassa tämä huonon anoppisuhteen omanneen henkilön nimeämä, teräväkärkinen kasvi on alkuperäisessä ruukussaan, jossa Ikea tuotettaan kauppasi. Viime kesänä sain tädiltäni pitkään haaveilun kohteena olleen Rento-bambukiulun. Sauna puuttuu, joten sitä odotellessa kiulu saa toimittaa ruukun virkaa kätkien tuon punaruskean hirvityksen sisäänsä. Mielestäni kiulun suora kahva ja kasvin jämäkät, suorat lehdet komplementoivat toisiaan todella kivasti.



Koti ilman viherkasveja ei mielestäni ole koti ollenkaan.






Anteeksi osaltaan ylivalottuneet valokuvat.

Bamburuukut inspiroivat ajatuksen, että sohvaltakin voisi löytyä muutama hiekkasävyinen tyyny turkoosien kaveriksi. Annetaan ideoiden kyteä, kenties palaan aiheeseen vielä joskus.


26. heinäkuuta 2014

Hopeaneuleinen metallihapsutoppi





Tämän kesän muotibuumi ovat hapsut, tai ainakin näin allekirjoittaneelle on väitetty. Kerroinkin jo aiemmin materiaalipostauksessa ostamastani hopeissoljuvasta neulekankaasta, josta tiesin heti kättelyssä tekeväni vilpoisen kesätopin itselleni. Kesä on jo pitkälle edennyt ja nahkahapsut ovat sen myötä jäämässä ulos muotipiireistä, joten pienellä ystävän ideointiavulla keksin tehdä topille hapsut metalliketjuista. Eli viime ja tämän kesän muotifuusio. 

Ketjumateriani arvioin riittävän hapsuiksi saakka vain etummaiseen puoleen helmasta, joten takaosa sai pärjäillä ilman. Olen ollut jälkikäteen erittäin tyytyväinen resurssieni vajaavuudesta, uskon että lopputulos on oikeastaan parhaimmillaan juuri tällaisenaan.




Tähän tarvitset:

- mieluisa kangas
- sakset
- ompelukone ja lankaa
- vanhoja ketjukoruja, mielellään kevyitä
- pihdit



1. Kaapista löytynyt perusmallinen toppi sai kunnian toimia kaavana. Käännä toppi nurin ja kiinnitä se nuppineuloilla kankaalle. Varmista ennen leikkaamista että sekä etu- että takapuolelle riittää kangasta asettelemalla kaavatoppi huolellisesti. Leikkaa molemmat puolet, jätä hieman saumavaraa.


 
2. Käännä leikatut palat vastakkain niin, että nurjat puolet jäävät ulos. Ompele yhteen ja saumaa reunat joko siksak-tikkauksella tai saumurilla. 

Itse lähdin hakemaan topilta laatikkomallista väljää muotoa, joten leikkasin palat kaavapaitaa leveämmiksi ja linjat suoremmiksi. En halunnut helmasta hetulamaista liehekettä, joten tein etummaisen palan kylkiin hieman rintojen alapuolelle kiillataitokset (esim täältä).


Siksakin jäljiltä (oik) havaittavissa aivan pientä reunan flamenkohelmailua
3. Saumaa nyt kaula- ja käsiaukot. Neulekangasta ommellessasi huomioi ettei kone venytä kangasta siksakia ommeltaessa. Tällöin lopputuloksena voi pahimmillaan olla flamenkohameen tyylinen hulmuhelma Vältä tämä löysäämällä lankakireyttä, mahdollisesti höllentämällä koneen jalkaa ja olemalla vetämättä kangasta eteenpäin koneen puolesta.

4. Käännä kaula- ja käsiaukkojen reunat nurjalle puolelle ja siisti suoralla tikkauksella.

5. Saumaa ja siisti myös helma
.
Voilá, toppi on nyt valmis, seuraavaksi on vuorossa askarrella vaatekappaleelle asenteikkaat metallihapsut.



6. Pätki ketjut pihtien avulla sopiviksi palasiksi (4-7 cm). Itselläni ketjunpätkät kiinnitin helmaan vajaa 2 cm välein. Jätä pätkien päädymmäisin metallilenkki katkonnan jälkeen avonaiseksi.



7. Sommittele pätkät mieleiseen järjestykseen. Purista pätkien avonaiseksi jätetty lenkki kankaan ympärille silmujen lävitse pihtien avulla. Kierrä sitten lenkin umpinainen puoli ylös paitaan päin, jotta kankaan silmut eivät sujahda umpipuristetusta ketjun puristuksesta ulos.

Jos omistat koruaskartelussa käytettäviä pieniä metallirenkaita, voi niitäkin käyttää pätkien kiinnitykseen.






shortsit leikattu vanhoista farkuista, Duffyn kengät kirpparilta, laukku ja kello Guess, Nomination


Käytiin ystäväni Sofin kanssa kunnon valokuvamaratonilla ikuistamassa nämä ja pari muuta esittelykuvaa. Kiitos siis upeista kuvista ja ketjuideasta ihanalle Sofille!


21. heinäkuuta 2014

Avaimenperälusikat

Muutamia viikkoja takaperi kävin vierailulla ystäväni Johannan luona Helsingin Kalliossa. Edellisestä vierailusta oli ehtinyt vierähtää jo vuoden päivät, hups, mutta moni asia ei Kalliossa ollut muuttunut: Samat pubit, juopot, boheemihko elämäntyyli ja persoonalliset pikkukaupat. Edellisellä visiitilläni bongasin Vaasankadulla ihanan pikku putiikin nimeltään Fox and Hare, joka sijaitsi matkalla metroasemalta Johannan kämpille. Tokaisin ohi kävellessäni paikan olevan todella kivan näköinen, ystävänikin oli sitä mieltä että hänen täytyisi käydä se joku päivä katsastamassa. Vuotta myöhemmin tämä katsastus oli ylläty yllätys yhä tekemättä, joten eräänä iltapäivänä palatessamme metrolta tempaisin kaverini kainaloon - nyt mennään!!

En tajunnut ikuistaa putiikkia kameralle. Sääli, paikka oli todellinen ideariihi itselleni. Myynnissä oli itse tehtyjä koruja, vaatteita, posti- ja onnittelukortteja ja paljon muuta pientä mitä taitava käsityöläinen askaroida voi. Tiskin takana oli pieni korupaja jossa kauppatavaraa luotiin liikkeen seiniä koristamaan.




Jotain halusin ehdottomasti paikasta kotiuttaa. Silmiini osui pieni koruteline joka oli täytetty sympaattisilla, vanhojen lusikkojen kahvoista tehdyillä avaimenperillä. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin "pyörään" ja "sweet homeen". Stadilaisen ystäväni mukaan tarttui totta kai "hima" lusikka.

Yhdeksän euron kappalehinta oli kesätyöttömän opiskelijan lompakolle aika suolainen kirpaisu, mutta en ole osannut katua hankintojani. Jos johonkin rahansa käyttää, niin mielestäni suomalainen, persoonallinen käsityö ei ole valinta ollenkaan huonoimmasta päästä.


Avaimien kanssa poseeraavat kaksi lemmikkikaktustani, muuan ystäväni nimeämät Kaino-Vieno I ja Hulda-Boob.




Putiikkiin jäi vaikka mitä kotiuttamiskelpoista ja hurmaavaa. Ehdottomasti paikka johon palata ensi reissulla, täytyy vain muistaa varata mukaan hieman enemmän taskurahaa!


26. kesäkuuta 2014

Materiaalimetsällä

Käsite "materiaalionni" on saanut itselläni juuri aivan uuden merkityksen. Muutama viikko sitten harhauduin koluamaan läpi kaikki kotikontuni kirpparit, kangaskaupat ja askarteluliikkeet tarkoituksenani löytää inspiroivia materiaaleja ja yksityiskohtia DIY-raaka-aineiksi.




Paikallinen Eurokangas tarjosi itselleni haasteen: kuinka ihmeessä yksi pieni askartelija löytääkään kaikista parhaat löytöpalat, pitsinpätkät ja kivoimmat kuosit kaiken sen tekstiilin seasta? Tehtävään haastetta lisäsivät kunnon asiakaspalvelua harjoittavat myyjät, jotka kärkkyivät joka hetki tilaisuutta auttaa ja leikata jo valitsemani kankaat, vaikka olisinkin halunnut vielä tonkia rauhassa. Apuakin heistä kyllä oli: yksikseen meinasi sormi mennä suuhun aloin etsimään ompelukoneeseen uusia neuloja.



Lumouduin huomatessani kilohintaan myytävien neulelottujen kankaiden seasta tämän hopeisen, ohuen neulekankaan. Se kimmeltää ja soljuu käsissä kuin vesi! Tälle helmelle minulla olikin jo selvät suunnitelmat heti ensihetkestä lähtien.

Askarteluliike osoittautui oikeaksi aarreaitaksi, budjetissa oli vaikea pysyä ja aikaa sain uppoamaan asuntoni kokoisessa putiikissa yli tunnin. Mukaan tarttui metallisia yksityiskohtia vielä olemassa olemattomiin koruihin, pussillinen helmiä ja pieniä metallirenkaita ja solkia koruaskarteluun.


Kirpparirotta olen sen sijaan aina ollut. Käytävät kuljen aina samoja reittejä pitkin ja tiedän mistä löytyy parhaat pöydät (koska jollain maagisella tavalla parhaat myyjät saavat myyntipisteensä aina samoille pöydille). Kirpputorikin onnistui kuitenkin avautumaan aivan uudella tavalla materiaalimetsällä ollessani: yhtäkkiä olinkin kiinnostunut räsyisten paitojen kimaltavista yksityiskohdista, liian isojen mekkojen kankaiden kuosista, vanhoista ketjukaulakoruista ja kulahtaneista kehyksistä kivojen vaatteiden ja kenkien sijaan.



Tämän ihanan pitsinauhan löysin pienestä paikallisesta kangasliikkeestä. Mielestäni alkuperäinen, paperinvalkoinen sävy oli hieman liian silmiinpistävä, joten tein siitä luonnonvalkoisen uittamalla nauhaa mustassa teessä. Pitsi on keinokuitua, joten liotin sitä kokonaiset puoli tuntia varmistuakseni että väri tarttuu. Lopuksi huuhtelin nauhasta teen pois kylmällä vedellä. Haaveilen liittäväni nämä joidenkin vanhojen farkkushortsien lahkeita koristamaan. Tarvitsisin vielä vain ne shortsit...



Vaaleanpunainen pitsinauha oli Eurokankaan alelaatikossa, olkakoristeet ovat puolestaan peräisin kirppikseltä kauhtuneesta ja venähtäneestä H&M:n villapaidasta. Vanhalle kunnon pitsiliinalle olenkin jo löytänyt käyttötarkoituksen, siitä postailen joskus toiste.



Otan mielelläni vastaan kaikenlaisia ideoita näiden ja myös muunlaisten materiaalien käyttöön!