26. kesäkuuta 2014

Materiaalimetsällä

Käsite "materiaalionni" on saanut itselläni juuri aivan uuden merkityksen. Muutama viikko sitten harhauduin koluamaan läpi kaikki kotikontuni kirpparit, kangaskaupat ja askarteluliikkeet tarkoituksenani löytää inspiroivia materiaaleja ja yksityiskohtia DIY-raaka-aineiksi.




Paikallinen Eurokangas tarjosi itselleni haasteen: kuinka ihmeessä yksi pieni askartelija löytääkään kaikista parhaat löytöpalat, pitsinpätkät ja kivoimmat kuosit kaiken sen tekstiilin seasta? Tehtävään haastetta lisäsivät kunnon asiakaspalvelua harjoittavat myyjät, jotka kärkkyivät joka hetki tilaisuutta auttaa ja leikata jo valitsemani kankaat, vaikka olisinkin halunnut vielä tonkia rauhassa. Apuakin heistä kyllä oli: yksikseen meinasi sormi mennä suuhun aloin etsimään ompelukoneeseen uusia neuloja.



Lumouduin huomatessani kilohintaan myytävien neulelottujen kankaiden seasta tämän hopeisen, ohuen neulekankaan. Se kimmeltää ja soljuu käsissä kuin vesi! Tälle helmelle minulla olikin jo selvät suunnitelmat heti ensihetkestä lähtien.

Askarteluliike osoittautui oikeaksi aarreaitaksi, budjetissa oli vaikea pysyä ja aikaa sain uppoamaan asuntoni kokoisessa putiikissa yli tunnin. Mukaan tarttui metallisia yksityiskohtia vielä olemassa olemattomiin koruihin, pussillinen helmiä ja pieniä metallirenkaita ja solkia koruaskarteluun.


Kirpparirotta olen sen sijaan aina ollut. Käytävät kuljen aina samoja reittejä pitkin ja tiedän mistä löytyy parhaat pöydät (koska jollain maagisella tavalla parhaat myyjät saavat myyntipisteensä aina samoille pöydille). Kirpputorikin onnistui kuitenkin avautumaan aivan uudella tavalla materiaalimetsällä ollessani: yhtäkkiä olinkin kiinnostunut räsyisten paitojen kimaltavista yksityiskohdista, liian isojen mekkojen kankaiden kuosista, vanhoista ketjukaulakoruista ja kulahtaneista kehyksistä kivojen vaatteiden ja kenkien sijaan.



Tämän ihanan pitsinauhan löysin pienestä paikallisesta kangasliikkeestä. Mielestäni alkuperäinen, paperinvalkoinen sävy oli hieman liian silmiinpistävä, joten tein siitä luonnonvalkoisen uittamalla nauhaa mustassa teessä. Pitsi on keinokuitua, joten liotin sitä kokonaiset puoli tuntia varmistuakseni että väri tarttuu. Lopuksi huuhtelin nauhasta teen pois kylmällä vedellä. Haaveilen liittäväni nämä joidenkin vanhojen farkkushortsien lahkeita koristamaan. Tarvitsisin vielä vain ne shortsit...



Vaaleanpunainen pitsinauha oli Eurokankaan alelaatikossa, olkakoristeet ovat puolestaan peräisin kirppikseltä kauhtuneesta ja venähtäneestä H&M:n villapaidasta. Vanhalle kunnon pitsiliinalle olenkin jo löytänyt käyttötarkoituksen, siitä postailen joskus toiste.



Otan mielelläni vastaan kaikenlaisia ideoita näiden ja myös muunlaisten materiaalien käyttöön!


11. kesäkuuta 2014

Kuvaseinä

Luppoaikanani olen selaillut jos jonkinlaisia sisustukseen liittyviä blogipostauksia ja muutenkin kiinnittänyt ystävieni ja tuttavieni sisustukseen, mikäli se on edes mahdollista, vielä aiempaakin enemmän huomiota. Pinnalla ovat edelleen valkoinen, luonnon materiaalit ja yksinkertaiset linjat. Mukaan on tullut myös hieman uudempana klassisempaa, american-henkistä maalaisromantiikkaa pienine somine yksityiskohtineen, mikä on ainakin omasta mielestäni erittäin tervetullutta; minimalismi ei ole oikeastaan koskaan purrut omaan makuuni.

Nyt olen alkanut haaveilla ja kaavailla kuvaseinää muuten melko tyhjiä seiniämme koristamaan, saisin samalla muutamia suosikkikuvianikin esittäytymään muuallakin kuin tietokoneeni jo muutenkin liian täydellä kovalevyllä. Inspiraatioita lähdin hakemaan Pinterestistä, josta löytyi kuin löytyikin ruhtinaalliset määrät ideahelmiä. Tässä muutamia suosikkejani:







Olen aloitellut projektia Pinterestin selaamisen ja avopuolisolta myöntyvyyden saamisen lisäksi koluamalla kirppiksiltä vanhoja kehyksiä (muutama on jo löytynyt jipii!) ja spray-maalaamalla jo vanhoja ja valehtelematta rumia kehyksiä kauniimmiksi ja kokonaisuuteen sopivammiksi. Muutamia näistä tulen vielä hiomaan hiekkapaperilla saadakseni vähän autenttisempaa ja maan läheisempää, täydellisen epätäydellistä lookkia. 

Tekstitaulun tai seinäkirjoituksen soluttaminen kuvaseinään olisi kieltämättä kutkuttava idea! Olen valitettavasti hyvin kranttu siitä mitä suvaitsen seinälläni lukevan. Yksikään tekstitaulu ei ole tämän (ja ainaisen vaatimattoman rahatilanteen) vuoksi tarttunut vielä kotiin saakka. Oiva vaihtoehto olisi siis löytää napakymppiin iskevä mietelause ja tehdä siitä taulu itse. Koska kaikki pitää tehdä vaikean kautta, hehheh. Perfektionistin elämä on haasteellista!

Stay tuned, tästä operaatiosta lisää kunhan projekti vielä etenee!



8. kesäkuuta 2014

Helppo sadepäivän projekti: kamerahihna

Sadepäivä vaikuttaa minuun voimakkaasti. Mielialani ja taivas ovat korreloivasti yhtä harmaita riippumatta siitä mitä teen tai kenen kanssa olen.


   kuva täältä


Ainoastaan vaasalaisille näyttäisi paistavan tällä hetkellä aurinko. Antaa siis heidän nauttia lämmöstä ja valosta, niille jotka ovat sadesään ajamina keksimään tekemistä koneen ääreen eksyneet, tarjoan seuraavanlaista ajanvietettä:

Kamerahihna

Maineeni valokuvauksen pseudoharrastajana kantautui eräänä päivänä ainejärjestöni puheenjohtajan korviin. Järjestön 40-vuotisjuhlat tekivät tuloaan, ja minua kysyttiin tilaisuuteen kuvaamaan juhlatunnelmaa. Suostuin mielelläni ehdotukseen, mutta tajusin pian ettei iltapuku ja punamusta "Canon"-hihna sopinut oikein yhteen. Selailin tunteja netistä eri hihnoja, mutta kivoimmatkin niistä olivat kuosiltaan melko etnohenkisiä. Hanke jäi siihen. Noin viikko takaperin törmäsin kuitenkin tähän. Siitä inspiroituneena syntyi uusi kamerahihna melko pienellä vaivalla, pitäähän kamerallekin välillä olla uusia vaatteita!



 Tähän tarvitsin:
  • Valitsemani kankaan, leveys 10 cm (huomioi että kangas on riittävän pitkä)
  • 50 cm nailonnauhaa (riittävän ohutta läpäisemään kameran omat hihnaa varten olevat metallilenkit)
  • Kaksi nauhan leveyteen sopivaa sliplock-solkea
  • Sakset 
  • Ompelukone ja sopivat langat, mielellään myös paksumpi neula
  • Tulitikkuja


Soljet voi joko ostaa nailonnauhan yhteydessä tai ottaa kameran standardihihnasta. Jos vanhan hihnan kehtaa uhrata, myös nauhan voi anastaa siitä talteen. Itse ostin Eurokantaasta 15 mm leveää nauhaa ja siihen sopivat soljet kuosikankaan lisäksi. 15 mm nauha on ehdoton yläraja ainakin Canonilla, se mahtui juuri ja juuri metallilenkeistä läpi.



1. Leikkaa tulevan hihnan kankaasta haluamasi mittainen pätkä, huomioi muutaman sentin saumavarat.




2. Käännä ja ompele saumat läheltä taitoksen reunaa, ensin lyhyet ja sitten pitkät sivut.




3. Taita kangas kaksin kerroin, leveys on nyt noin 4 cm. Liitä nuppineuloilla yhteen.




Tällä hetkellä kangas on pitkä suorakulmio. Mielestäni on siistimmän näköistä jos kankaan päät kapenevat alkuperäisen hihnan tapaan nailonnauhan liitoskohdan kohdalla, joten taitoin umpinaiselta sivulta kankaan näin:



Ja avonaiselta sivulta käänsin kulmat sisään päin. Kiinnitä nuppineuloilla huolella jotta taitokset eivät pääse karkailemaan.




4. Ompele avonainen kylki umpeen, mahdollisimman tarkasti vanhojen tikkausjälkien päältä.

5. Ompele umpinainen sivu reunan läheltä muistuttamaan vielä äsken avonaista sivua.




Nyt tulevan hihnan pitäisi olla putkimainen rakenne, jonka molemmissa päissä on nailonnauhan mentävä aukko.

6. Leikkaa nailon nauha kahtia saman mittaisiin pätkiin (itsellä 50cm/2 -> 2 x 25cm)

7. Sulata tulitikuilla nauhojen päät siisteiksi (liekki tulee olla lähellä nauhaa, älä sytytä tuleen!)

8. Upota nailonpätkät muutaman sentin syvyyteen hihnan päiden sisään.

9. Ompele poikkisuunnassa hihnan ja nauhan yhtymäkohdan yli. Käytä mielellään paksumpaa neulaa.

Siisti pois langanpätkät ja kiinnitä kameraan soljilla. Voilá!





Lopputulos oli itselläni jotakuinkin sellainen mitä lähdin alun perin hakemaan. Itse kankaan kuosia olen jälkeenpäin miettinyt, kenties teen joskus vielä erilaisen version. Erilainen hihna jokaiselle asutyylille, miksei!

Muruni EOS 550D ja minä

Ja kas, aurinkokin alkoi taas paistamaan! 
Hyvää viikonloppua kaikille!


4. kesäkuuta 2014

Päivää!

Hei kaikille! Tämä kuopiolainen opiskelijatyttö on viimein päättänyt kokeilla siipiään ihan oman blogin kirjoittamisessa. Kantavina teemoinani tulevat olemaan elämän kauniit pienet yksityiskohdat ja siihen liittyen uusi rakas harrastukseni DIY, kotimaisittain tee-se-itse.

Esittäydynpä siis hieman: olen 21-vuotias oululaislähtöinen kuopiolainen opiskelija, Kuopiossa olen asustellut poikakaverini kanssa pian jo kaksi täyttä vuotta. Harrastuksiini lukeutuvat menojen ja meininkien järjestäminen, kilpikonnani passaaminen ja liikunnan yrittäminen. Valokuvaaminen on intohimoni, asianmukaisiin varusteluihin on tämä köyhä tyttö upottanut rahaa kenties pikkaisen liikaakin, hups. 

Toisaalta, "love the life you live, live the life you love" - Bob Marley

Olen turhan usein saanut itseni kiinni murjottamisesta, negatiivisuudesta sekä hautomasta kriittisiä ajatuksia kadulla vastaan tulevista, asioista jotka lannistavat sekä omani että muiden mielialan. Aion vakaasti lopettaa tällaisen turhanpäiväisen negatiivisuudessa polskimisen ja nähdä elämässä varjojen sijaan valoisat puolet (ja julistan tämän teille kaikille jotta ihan oikeasti tekisin asian eteen jotakin!). Katsotaan kuinka tässä käy :)

 

Tämän kauniin avaintaulun pelastin serkultani ja kaatopaikkakohtalolta, siitä on sittemmin tullut yksi suosikkiesineistä koko kodissa!

 
DIY:stä - olen koko ikäni ollut näpertelijä. Lapsena askartelin leluilleni vaatteita ja esineitä, peruskoulussa lempiaineeni oli käsityöt, lukiossa tein poikaystävälleni penkkariasuksi hattivatin (koko homman piti olla alussa vain vitsi) ja lukion jälkeen aloitin akateemisen näpertelijän, eli hammaslääkärin opinnot. Päädyin täksi kesäksi työttömäksi kandin tekijäksi, eli minulla on aivan liikaa vapaa-aikaa! Siksi päätin kesälomani alussa aloittaa DIY-harrastuksen, jonka hedelmiä aion teidänkin kanssanne jakaa!