Materiaalimetsällä

Käsite "materiaalionni" on saanut itselläni juuri aivan uuden merkityksen. Muutama viikko sitten harhauduin koluamaan läpi kaikki kotikontuni kirpparit, kangaskaupat ja askarteluliikkeet tarkoituksenani löytää inspiroivia materiaaleja ja yksityiskohtia DIY-raaka-aineiksi.

Paikallinen Eurokangas tarjosi itselleni haasteen: kuinka ihmeessä yksi pieni askartelija löytääkään kaikista parhaat löytöpalat, pitsinpätkät ja kivoimmat kuosit kaiken sen tekstiilin seasta? Tehtävään haastetta lisäsivät kunnon asiakaspalvelua harjoittavat myyjät, jotka kärkkyivät joka hetki tilaisuutta auttaa ja leikata jo valitsemani kankaat, vaikka olisinkin halunnut vielä tonkia rauhassa. Apuakin heistä kyllä oli: yksikseen meinasi sormi mennä suuhun aloin etsimään ompelukoneeseen uusia neuloja.

Lumouduin huomatessani kilohintaan myytävien neulelottujen kankaiden seasta tämän hopeisen, ohuen neulekankaan. Se kimmeltää ja soljuu käsissä kuin vesi! Tälle helmelle minulla olikin jo selvät suunnitelmat heti ensihetkestä lähtien.

Askarteluliike osoittautui oikeaksi aarreaitaksi, budjetissa oli vaikea pysyä ja aikaa sain uppoamaan asuntoni kokoisessa putiikissa yli tunnin. Mukaan tarttui metallisia yksityiskohtia vielä olemassa olemattomiin koruihin, pussillinen helmiä ja pieniä metallirenkaita ja solkia koruaskarteluun.

Kirpparirotta olen sen sijaan aina ollut. Käytävät kuljen aina samoja reittejä pitkin ja tiedän mistä löytyy parhaat pöydät (koska jollain maagisella tavalla parhaat myyjät saavat myyntipisteensä aina samoille pöydille). Kirpputorikin onnistui kuitenkin avautumaan aivan uudella tavalla materiaalimetsällä ollessani: yhtäkkiä olinkin kiinnostunut räsyisten paitojen kimaltavista yksityiskohdista, liian isojen mekkojen kankaiden kuosista, vanhoista ketjukaulakoruista ja kulahtaneista kehyksistä kivojen vaatteiden ja kenkien sijaan.

Tämän ihanan pitsinauhan löysin pienestä paikallisesta kangasliikkeestä. Mielestäni alkuperäinen, paperinvalkoinen sävy oli hieman liian silmiinpistävä, joten tein siitä luonnonvalkoisen uittamalla nauhaa mustassa teessä. Pitsi on keinokuitua, joten liotin sitä kokonaiset puoli tuntia varmistuakseni että väri tarttuu. Lopuksi huuhtelin nauhasta teen pois kylmällä vedellä. Haaveilen liittäväni nämä joidenkin vanhojen farkkushortsien lahkeita koristamaan. Tarvitsisin vielä vain ne shortsit...

Vaaleanpunainen pitsinauha oli Eurokankaan alelaatikossa, olkakoristeet ovat puolestaan peräisin kirppikseltä kauhtuneesta ja venähtäneestä H&M:n villapaidasta. Vanhalle kunnon pitsiliinalle olenkin jo löytänyt käyttötarkoituksen, siitä postailen joskus toiste.

Otan mielelläni vastaan kaikenlaisia ideoita näiden ja myös muunlaisten materiaalien käyttöön!