28. heinäkuuta 2014

Ruukkujen tuunaus

Olkkarimme keskeisimpiä ongelmia (epäharmonisten huonekalujen lisäksi) oli ennen viherkasvien väliaikainen puute. Ensimmäinen kasvi kuoli janoon vietettyään joululomansa yksin, hukutuskastelusta huolimatta. Toinen otti nokkiinsa liiallisesta trimmauksesta rehotettuaan sitä ennen kuin rikkaruoho. Kolmas puolestaan kuoli pois, ilmesisimmin muuten vain huviksensa, sillä muuta syytä en keksi. Kasvit nro. neljä ja viisi puolestaan olivat vain pitkäaikaishoidokkeja, alun alkujaan ystäväni tuttavan kasveja (niin anteeksi miten??). Nehän piti totta kai palauttaa ennen pitkään. 

Pikku hiljaa olemme asunnon faunapuolen kesken saaneet elvytettyä kotimme flooraosastoa. Keittiön kolmen pikkukaktuksen lisäksi olohuoneessamme viihtyvät nykyään muuan ystävämme itse kasvattama, lahjaksi saatu komea chilinuorukainen, reipas anopinkieli, onnettomana ostettu mutta nykyään kukoistava vehkapalmu ja viimeisimpänä pinkkikukkainen tulilatva. 

Viherkasvipuoli on nyt elvytetty jälleen viihtyisälle tasolle, mutta ainoastaan tulilatvan mustanharmaa mattapintainen ruukku oli silmilleni kelpuutettavan näköinen. Koittipa siis päivä jolloin annoin myös kasveillemme uudet vaatteet.


Kasvuyllättäjämme vehkapalmu omasi alun perin vain kolme oksaa
Lidlistä lähtöisin oleva vehkapalmu päätyi trimmauksesta kuolleen kasvin entiseen ruukkuun. Ruukku oli entiseltäänkin valkoisena ihan mukiinmenevä, mutta ajattelin kokeilla lisätä siihen hivenen olohuoneen tehosteväriä, turkoosia. Huithapelina menin ja poistin ruukun "before"-version kuvan, anteeksi.

En ole aivan varma pidänkö tästä tuunauksesta enempää kuin mitä alkuperäisestä lookista pidin, mutta arvelenpa että akryylimaali lähtee kynsilakanpoistoaineella, viimeistäänkin tärpätillä jos uusi ulkoasu alkaa ennen pitkää tympimään.



Nuori herra Chili

Pidän todella uusimmasta kasviystävästämme chilistä. Hän on kuitenkin mitä ilmeisimmin herkkä sielu: valkoisia kukkia tippuu melko pian aina sen jälkeen kun kasvia on siirrelty, tutkittu, tuettu riisipuikoilla yms. Näin ollen olen sittemmin oppinut antamaan kasvin vain olla omissa oloissaan ja kastelemaan sitä varovasti etten koskisi lehtiin. Uusia nuppuja alkaa nimittäin jo näkyä..

Valkoinen muoviruukku oli toimiva, kasville sopivan kokoinen ja siisti, mutta noh, muovisen näköinen. Päätin siis naamioida sen kietaisemalla ympärille pätkän bambuaitaa. Aita on ylijäämää, alun perin ostettu kilpikonnani terran lasiseiniä reunustamaan. Terraariossa ollut bambuaita homehtui lopulta multapohjan kosteudesta, mutta onneksi yksi rulla säästyi tätä tarkoitusta varten. Rusettinaru toimittaa vain somisteen virkaa, todellisuudessa liitin bambupätkän putkeksi rautalangalla taiteilemalla.



Reipas ja jäntevä anopinkielemme
Before kuvassa tämä huonon anoppisuhteen omanneen henkilön nimeämä, teräväkärkinen kasvi on alkuperäisessä ruukussaan, jossa Ikea tuotettaan kauppasi. Viime kesänä sain tädiltäni pitkään haaveilun kohteena olleen Rento-bambukiulun. Sauna puuttuu, joten sitä odotellessa kiulu saa toimittaa ruukun virkaa kätkien tuon punaruskean hirvityksen sisäänsä. Mielestäni kiulun suora kahva ja kasvin jämäkät, suorat lehdet komplementoivat toisiaan todella kivasti.



Koti ilman viherkasveja ei mielestäni ole koti ollenkaan.






Anteeksi osaltaan ylivalottuneet valokuvat.

Bamburuukut inspiroivat ajatuksen, että sohvaltakin voisi löytyä muutama hiekkasävyinen tyyny turkoosien kaveriksi. Annetaan ideoiden kyteä, kenties palaan aiheeseen vielä joskus.


3 kommenttia:

  1. Tuo chili on kyllä nyt hyvännäköinen! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hän ja minä ollaan myös ollut tyytyväinen uuteen tyyliin :)

      Poista
  2. Tosi hienoja tuli pienen tuunauksen jälkeen!

    VastaaPoista