9. marraskuuta 2014

Liitutauluruukku ja Good Olde Times

Kyllä on taas aikaa vierähtänyt viime postauksesta niin että hieman nolottaa. Tekosyiden lisäksi mediahiljaisuuden syntipukiksi voisin vasikoida tentit, niissä epäonnistuttuani uusinnat, reissut, ainejärjestön minulle langettamat tehtävät sekä vierailleet sukulaiset. Ei sillä etten olisi kuitenkaan väsännyt ja kyhäillyt kaikenlaista, ehei, vaan muutama projekti odottaa enää vain julkaisuaan. Parasta nyt kuitenkin aloittaa julkaisutilanteen korjaus.

Tällä kertaa kerron tekemästäni liitutauluruukusta ja siinä asuvasta kaktuksesta, jotka nykyään majailevat varsin kaukana synnyinpaikastaan.


Alkusyksystä tuli vietettyä erään vanhan ystävän tupaantulijaisia. Kyseinen viikonloppu lämmitti mieltä vielä pitkään, sillä tulipa samalla nähtyä muitakin kauan kaipaamiani ystäviä. Verestettiin yhdessä vanhoja hyviä (ja huonojakin) juttuja ja lähdettiin loppuillasta vielä kaupunginvalloituspuuhiin. Samanlaisia jälleennäkemisiä pitäisi harrastaa todella paljon useammin, mutta liian usein sorrun ajatusmalliin: "viikonlopussa ei ehdi tehdä mitään", "matkat maksaa" ja "pitäisi pestä viikonloppuna pyykkiä". Yritän nyt asennoitua ajatukseen että raha-asioilla on kummallinen tapa selvitä kuin puoli-itsekseen ja että elämässä on suurempiakin iloja kuin siisti olohuone ja puhtaat astiat.

Itse tuparilahjan keksimiseen ei mennyt kauaa. Olin hieman aiemmin nähnyt Pinterestin syövereissä vastaavanlaisia hauskoja ruukkuja ja omin käsin kohennetusta ruukusta välittyy mielestäni kivasti ajatusta lahjan saajaa kohtaan. Värit ja tyylin pyrin sovittamaan kyseisen henkilön omaan selkeälinjaiseen sisustustyyliin jotta ruukku ei vain päätyisi häpeämään jonnekin minne aurinko ei paistakkaan. Koska ystäväni ei tunnetusti kovin viherpeukalo ole, valitsin ruukun asukkaaksi kaktuksen. Kaktusta funkimpaa kasviahan ei olekaan, ja ainakaan janoon tai huolenpidon puutteeseen ei tämä piikittelevä herra voi henkeään heittää. 



Tarvitset:
  • Ruukun - Ikeasta, 50snt!
  • Liitutaulumaalia - kaverilta lainasin pienen purkin Tikkurilaa, huvitusta herätti kun vielä kysyttiin että tarvitsenko telankin.
  • Maalarinteippiä
  • Pensseli tai sieni maalia levittämään
  • Ruukun täytteeksi mieleisesi viherystävä
  • Liituja totta kai, eihän liitutauluruukulla muuten mitään virkaa olisi
  • Mieleisen viherasukin ruukkua täyttämään

1. Puhdista ruukku irtoroskista ja tomusta huuhtaisemalla veden alla. Anna ruukun kuivua ennen seuraavaa työvaihetta.
2. Rajaa haluamasi kokoinen alue maalarinteipillä. Koita saada teippi tiukasti kiinni ruukun pintaan jotta maali ei sukeltele rajatun alueen ulkopuolelle rakojen ja ilmakuplien kautta.



3. Kun teippi on huolellisesti paikoillaan (minulla meni tähän pieni ikuisuus ennen kuin olin asetteluun tyytyväinen), ravista liitutaulumaalin purkkia, avaa se (tähän meni toinen ikuisuus) ja mahdollisesti esivalmistele se maalin omien ohjeiden mukaisesti. Itse käytin maalin levittämiseen isoa pensseliä, mutta uskoisin että sienellä tuputeltu jälki olisi ollut aavistuksen verran tasaisempaa. Kummin vain.
4. Jos kerros ei näytä tarpeeksi tummalta, maalaa ensimmäisen kerroksen pintakuivettua vielä toinen kerros.
5. Anna maalin kuivua pintakuivaksi ennen kuin irrotat teipit valumien välttämiseksi. Valmista tuli, tässä ei työvaiheisiin kauaa mennyt!

Yläreunasta huomaa, etten ollut ihan riittävän huolellinen teipin tiivistyksessä, osa maalista pääsi karkaamaan teipin alle.
Käyttämäni maali neuvoi antamaan maalin kuivua päivän ajan. En tohtinut uhmata käskyä, vaan piirtelin tuoreelle liitutaulupinnalle vasta seuraavana päivänä. 




Kauaa ei kaverin siis tarvinnut yksin asua, kun sai näin komean kämppiksen seurakseen! Väriliidut kuuluivat myös tuparipakettiin jotta Freden voi koristella tahtomallaan tyylillä vaikka vuodenaikojen mukaisesti. Tahtoessaan voi oman ruukun maalailla liitutaulumaalilla vaikka kokonaan tai maalata esimerkiksi puhekuplan muotoisen alueen, johon voi jättää viestejä tai paremman puutteessa vaikka keskustella kasvinsa kanssa syntyjä syviä.