3. helmikuuta 2015

VINTAGE-HENKISET NAPPIKORUT


Hei vaan kaikki, olen nyt pitkällä sairaslomalla opinnoistani viimeviikkoisen polvileikkauksen johdosta. Ihan neuvona vain muillekin hurjapäälaskettelijoille: kannattaa aina muistaa tehdä potkutesti suksien kanssa ennen rinteeseen lähtöä. Se olisi saattanut säästää minutkin suuremmilta polvivammoilta. Tässä parannellessani ja sängyssä makoillessani alkoi blogisuoni taas viimein sykkimään, joten postaan nyt pitkään to do-listalla olleen koruprojektin.


Needless to say, törmäsin vastaavaan tekeleeseen jälleen kerran googlen kuvahakua selatessani (olisiko ammatillisempaa siirtyä pikku hiljaa Pinterestin piireihin? :D). Ja tämä upea vintagea henkivä korusettihän oli saatava. Piste.

Ymmärsin pian yksittäin myytäviä, upeita ja verrattain kalliita nappikaupan nappeja tutkaillessani tarvitsevani nappien lisäksi vielä jotain muuta: kärsivällisyyttä. Mielipiteeni DIY-taiteista on, ettei kaikkea kannata eikä pidäkään hankkia uutena. Something old, something new ja niin edelleen. Samalla tulee antaneeksi vanhalle ja hylätylle esineelle uuden tarkoituksen ja elämän. Napit jäivät siis kauneudestaan huolimatta kauppaan ja jätin koruidean kypsymään mieleni perukoille.

Lopulta kärsivällisyyteni palkittiin: napit löytyivät Kontin tuunaustorin sekalaisesta nappilaatikosta (=aarrearkku), josta sai kerätä itselleen mieluisia nappeja vain euron pussihintaan. Ei ole näitä koruja liiemmin hinnalla pilattu; projektiin upposi nappeja vain yksi pussukallinen. Ajattelin kaapista entuudestaan löytyneiden helmien tuovan mukavaa lisää jo itsessään hienostuneiden nappien seassa.




Kaiken kaikkiaan tarvitsin:
 
  • Erilaisia vanhoja nappeja ja helmiä
  • Tummaa huopaa
  • Liidun
  • 60 cm mustaa kapeahkoa satiininauhaa
  • Korvakoruihin korvistaustat
  • Sakset
  • (Leikkauspintaiset pihdit)
  • Neulan ja lankaa
  • Kontaktiliimaa  


Kuvassa komeilevat leikkuuteräiset pihtini ja uhrinsa metalliset ja muoviset takakaaret.

1. Hahmottele huopaan liidulla kaulakorun muoto. 

2. Valikoi ensin parillisista napeista korvakoruiksi sopivat yksilöt. Sommittele sitten lopuista napeista ja helmistä mieluisa kokonaisuus. Tässä menee ja on hyväkin mennä jokin tovi, esteettiset kokonaisuudet syntyvät ja hahmottuvat pikkuhiljaa.
3. Nyt ovat napit valmiilla sijoillaan. Helpotin itse nappien liimaamista ja tasaiseksi asettelua katkomalla taustasta ompelulankaa varten olevat kaaret, mutta tämän vaiheen voi varmasti skipatakin jos tarvittavia aseita ei kotoa löydy. Nappi saattaa kyllä sitten asettua huovalle kallelleen. 


Pöydän ja huovan välissä on suojana keittiöpyyhe ihan siltä varalta että liima olisi tullut huovan läpi. Kuvan liimattavasta napista olen katkonut kaaren jotta nappi asettuisi tasaisemmin huovalle.

4. Sitten liimaillaan. Kannattaa ottaa sommittelusta yksi nappi kerrallaan ja liimata se sitten aloilleen. Vaihtoehtoisesti olit kaukokatseinen ja olet ottanut valokuvan sommitelmastasi. Varmistin kunnollisen kiinnittymisen laittamalla liimaa sekä huovan päälle että napin taustapuolelle. 
5. Kaikki napit on nyt liimattu. Anna liiman kuivua valmistajan ohjeiden mukaisesti.





6. Leikkaa napitettu huopa irti mahdollisimman läheltä nappeja. Tämä osoittautui isoille (ja tylpille..) fiskarseille tiukoissa kulmissa liian haasteelliseksi, jolloin turvauduin kynsisaksiin ;) 

Korvakoruiksi valikoituneet, huopataustoitetut napit liimasin nyt korvakorutaustoihin, ne olivat siltä osin valmiit.


7. Leikkaa satiininauha kahtia ja polta päät siistiksi ja rispaantumattomiksi kynttilän, tulitikun tai sytkärin avulla. 

8. Laita tilkka liimaa satiininauhojen päihin ja paina ne kiinni huopaan. Muista asettaa nauhat lähtemään sopivassa kulmassa! Kannattaa mallailla tätä ensin peilin äärellä.
9. Safety check. Nauhat pysyvät varmasti kiinni huovassa kun ne vielä ompelee kiinni.


Valmis nappikaulakoru takaapäin. Huomioi kulma jossa nauhat lähtevät huopaosasta; koitin varmistaa etteivät nauhat taitu ruttuun kun koru roikkuu kaulassa.  

 
Kuvassa näkyvät myös nuo mainitsemani korvakorunapit. Niitä on ollut kiva käyttää myös ihan yksinään ilman kaulakorun seuraa.


Näin syntyi yksi omista suosikeistani ja kehutuimmista korusarjoistani. Olen itsekin erittäin tyytyväinen työni hedelmiin ja otan kehut aina kiitollisena vastaan. Erittäin onnistuneelta projekti tuntuu silloin, kun joku päätyy vielä kysymään mistä olen ne ostanut! 



Tarkkasilmäisimmät saattoivatkin muuten huomata lopputuloskuvista että poistin ja uudelleensijoitin muutaman napin alareunasta, minkä ansiosta olen kaulakoruun vielä entistäkin tyytyväisempi.



Menkäähän tekin kierrätysliikkeisiin tongiskelemaan, ties mitä sieltä löytyy :)





-------------



Loppukevennykseksi paljastan, ettei minunkaan maailmani ole ehkä aivan niin järjestäytynyt ja valonhohtoinen kuin mitä blogi antaisi ymmärtää. Tervetuloa back stagelle: