PÄIVÄNTASAAJAN SYLEILYSSÄ

Aamu 5:00 Kakamegan sademetsän vanhan tulivuoren huipulla

Africa changes you. Näin minulle kerrottiin kun vietin ensimmäisiä päiviäni ekvaattorin helmassa, maaseudulla Victoriajärven rantamilla. Kuukauden aikana ymmärsin, että väite pitää myös itseni kohdalla paikaansa, ainakin jollain asteella. Sikäläisten hieman minimalistisempi, mutta myös perhekeskeisempi ja maanläheisempi elämä sai minut ymmärtämään, kuinka yltäkylläistä elämä länsimaissa onkaan. Usein koin asian suhteen jopa häpeän tunnetta, tilanteissa esimerkiksi musiikkia puhelimesta kuunnellessa, silloin kun ymmärsin silmälasieni maksavan enemmän kuin kenialaisen usean kuukauden keskipalkka, kamera kädessä kulkiessani, sekä silloin kun setelit olivat hieman liian suurinumeroisia paikallisten lompakkoihin verrattuna pistäytyessäni ostamaan pullon limukkaa. 

Kuitenkin väittäisin, että olemme pehmeiden arvojen suhteen heitä köyhempiä, vaikka kuulemma erittäin ilmeikkäästi kaikenlaisia tunteitamme ilmaisemmekin. Perhe on kenialaiselle kaikki kaikessa. Lapset rakentavat lääkäreiksi valmistuttuaan vanhemmilleen ja isovanhemmilleen taloja, sukulaisia ja ystäviä käydään säännöllisesti sekä tiheästi tapaamassa, ja vaikka asunnot (lue: peltikattoiset savitalot) ovatkin pieniä, mahtuu suurikin perhe sopuisasti sen katon alle asustamaan, jonka päätteeksi jopa vieraille löytyy tilaa. Tämä lämpö yltää myös satunnaisille vastaantulijoille saakka. Katseiden kohdatessa on ihan tavallista vaihtaa hymyillen hyvät huomenet, jopa käsipäivän kera, tunsi toisen tai ei. Itse voisin ottaa tavoitteeksi tervehtiä edes kerrostaloasunnon seinänaapureita..

Varjopuolena paikallisten ystävällisyydelle oli monesti taka-ajatus rahan saamisesta "yltiörikkailta länsimaalaisilta". Pettymyksen saattelemana suhtautuminen kuitenkin muuttui, yllätys yllätys, paljon välinpitämättömämmäksi. Tosiaankin, ei kestänyt kauaa että liian leveä hymy vastaantulevan kenialaisen naamalla alkoi jo ennakkoon hieman ahdistamaan.

Vuorilta löytyi kenties valtavin joulukukka ikinä

Replikaatio perinteisestä Luo-kansan homesteadista.

Useiden eri heimojen vuoksi kulttuuri oli jokseenkin monenkirjavaa, mutta hieman odotettua näkymättömämpää. Sitä ei niinkään havainnut ympärillä taiteiden tai musiikin muodossa, mutta se eli voimakkaana paikallisten tavoissa ja ajatusmaailmassa. Jokainen kenialainen tietää tasan tarkkaan mihin heimoon kuuluu, mikä heimo on oman heimon ystävä ja vihollinen, ketkä istuvat parlamentissa ja presidentin virassa, jne. Koin jotenkin upeaksi, miten ihmiset ovat vielä nykyaikaistuvassakin maailmassa hyvin yhteydessä juuriinsa ja oman kansansa historiaan. Odotetustikin Masai Maran reissulla näin enemmän heimokulttuuria maasaiden luo tehdyllä vierailulla, mutta turismi onkin heillä pääelinkeinona: kulttuurin esittely ulkomaalaisille on rahakasta bisnestä.

Sairaala-alueella vietetty kuukausi tarjosi melko odotetusti melko kattavan katsauksen paikallisesta terveydenhoitojärjestelmästä sekä sen puutteista. Kendu Adventist Hospital on nimensä mukaisesti kirkon pyörittämä yksityissairaala, jossa hoitoa tarjotaan niille joiden lompakko sen kestää. Kärkkäimmin tämä ilmeni esimerkiksi erään nuoren naisen kohdalla, joka oli sairastunut vatsaontelon tulehdukseen. Tällaiset hengenvaaralliset tapaukset kiidätettäisiin Suomessa tietenkin vivyttelemättä leikkaukseen, mutta täällä naisella oli kuitenkin ongelmia saada leikkauskuluja kasaan. Tämän johdosta hän vietti osastolla reilut puoli viikkoa hengenvaarallisen tulehduksensa kanssa, kun sairaala odotteli että rahastus varmistuisi. Sairaalan toiminta oli monin tavoin myös erittäin järjestäytymätöntä, eikä roolijako ollut selkeästikään kovin selvä kellekään työntekijöistä. Muuan hätäsektiossa kesti yli tunnin saada odottava äiti synnytysosastolta leikkaussaliin (maantieteellinen etäisyys osastojen välillä 30 metriä), pohjoisessa vastaava aika lienee enimmillään noin viiden minuutin luokkaa. Rahallakin siis saa Keniassa vain kohtalaista vastinetta.

Julkinen terveydenhuolto on toki olemassa, mutta siellä taloudellisia resursseja ja laitteistoa on niukalti. Julkisella hammaslääkärillä voi hyvinkin olla vain puinen jakkara potilaalle, taskulamppu jolla hieman kurkistella suuhun sekä muutamat erilaiset ikivanhat pihdit poistoja varten. Positiivista oli kuitenkin, että valtio kustantaa HIV-potilaille lääkitykset sekä terveystarkastukset ja pieniä lapsia rokotettiin erilaisia tauteja vastaan melko systemaattisesti.

Nyabyuri: koulu jota myös vammaiset lapset voivat käydä.

Sairaalasta pääseekin oivallista aasinsiltaa pitkin vastapäätä porttien ulkopuolella oleviin ompelijoiden pajoihin, joista yhdessä jopa teetätin itselleni kesämekon afrikkalaiskuosisesta kankaasta. Kankaita kotiutui myös jalostamattomina versioina Kisumussa vietetyn viikonlopun jäljiltä, sikäläiset ompelijoiden liikkeet olivat pullollaan kaikenkuosisia ja -värisiä kankaita (kuten alla näkyy). Afrikkalaisista kankaista teki poikkeavanlaatuisia niiden vahapinta, joka kuulemma kaunistaa kangasta saamalla sen kiiltelemään auringonvalossa. Suomalainen saattaa olla asiasta eri mieltä, oli paikoin jopa haastavaa löytää puuvillakangasta ilman vahakuorta. Arveluttavaa olisi myös, miten moinen materiaali suhtautuu pyykinpesukoneeseen. Arkijärki (="hei haloo, eihän tätä oikeasti päällänsä pitäisi") ja lomapersoona (="muttaku tällanen vihreäpinkkikeltaoranssikuosinen ruukkukangas olisi ihan upea kesämekkona!") kävivät taannoin melko ankariakin tahdontaistoja, mutta mielestäni ne pääsivät keskenään ihan hyviin, sopuisiin kompromisseihin kangaskaupoilla asioidessa.

Paikallisista koruista ja puuesineistä hullaannuin myös ihan täysin. Esittelen kuvia saatuani koko matkamuistorepertuaarini, mutta mainittakoot että ehdottomia suosikkejani ovat helmikirjaillut masai-sandaalit sekä puinen sarvikuonoveistos. Kotiutin ostosten lisäksi myös paljon ideoita erilaisista käsitöistä, joita jo sormet syyhyää päästä toteuttamaan!

Valtaosalla kenialaisista perheistä on vähintäänkin muutama oma lehmä, vuohia, kanoja tai lampaita.

Kakamega rainforest

Luonnon muotikuosit

Tämän olisi voinut ottaa vaikka kotiin mukaan, oli niin lähellä että melkein saattoi silitellä

Inspiroivia sävyjä!

Nämä dinolinnut nimesin omaperäisesti Marimekko-kanoiksi, muistuttaa ihan siirtolapuutarhan kuosia

Nämäkin niin lähellä että kkuumotteli kunnolla, eikä muuten johtunut päiväntasaajan auringosta.

Mutakylpy

Aamutuimaan nähtiin harvakseltaan esiintyvä sarvikuonoperhe, miten mahtava tuuri!

Sademetsän laitamilla

Kakamegan sukulaiset

Paikallisia konnuuksia: leopardikilpikonnan poikanen <3

En voi lakata ihmettelemästä miten mikään eläin voi näyttää niin omalaatuiselta kuin kirahvi! Näiden kanssa harrastettiin safarilla tuijotuskilpailuja. 

Lisää dinosauruslintuja

Tähän saakka elin valheessa jossa leijona ei osannut kiivetä puuhun.

Kenties jännittävin safaribongaus!! Tämä kisu oli niin kaunaka että käytännössä näin sen vain kauko-objektiivin läpi.