Ruukkujen tuunaus

Olkkarimme keskeisimpiä ongelmia (epäharmonisten huonekalujen lisäksi) oli ennen viherkasvien väliaikainen puute. Ensimmäinen kasvi kuoli janoon vietettyään joululomansa yksin, hukutuskastelusta huolimatta. Toinen otti nokkiinsa liiallisesta trimmauksesta rehotettuaan sitä ennen kuin rikkaruoho. Kolmas puolestaan kuoli pois, ilmesisimmin muuten vain huviksensa, sillä muuta syytä en keksi. Kasvit nro. neljä ja viisi puolestaan olivat vain pitkäaikaishoidokkeja, alun alkujaan ystäväni tuttavan kasveja (niin anteeksi miten??). Nehän piti totta kai palauttaa ennen pitkään. 

Pikku hiljaa olemme asunnon faunapuolen kesken saaneet elvytettyä kotimme flooraosastoa. Keittiön kolmen pikkukaktuksen lisäksi olohuoneessamme viihtyvät nykyään muuan ystävämme itse kasvattama, lahjaksi saatu komea chilinuorukainen, reipas anopinkieli, onnettomana ostettu mutta nykyään kukoistava vehkapalmu ja viimeisimpänä pinkkikukkainen tulilatva. 

Viherkasvipuoli on nyt elvytetty jälleen viihtyisälle tasolle, mutta ainoastaan tulilatvan mustanharmaa mattapintainen ruukku oli silmilleni kelpuutettavan näköinen. Koittipa siis päivä jolloin annoin myös kasveillemme uudet vaatteet.

Kasvuyllättäjämme vehkapalmu omasi alun perin vain kolme oksaa

Lidlistä lähtöisin oleva vehkapalmu päätyi trimmauksesta kuolleen kasvin entiseen ruukkuun. Ruukku oli entiseltäänkin valkoisena ihan mukiinmenevä, mutta ajattelin kokeilla lisätä siihen hivenen olohuoneen tehosteväriä, turkoosia. Huithapelina menin ja poistin ruukun "before"-version kuvan, anteeksi.

En ole aivan varma pidänkö tästä tuunauksesta enempää kuin mitä alkuperäisestä lookista pidin, mutta arvelenpa että akryylimaali lähtee kynsilakanpoistoaineella, viimeistäänkin tärpätillä jos uusi ulkoasu alkaa ennen pitkää tympimään.

Nuori herra Chili

Pidän todella uusimmasta kasviystävästämme chilistä. Hän on kuitenkin mitä ilmeisimmin herkkä sielu: valkoisia kukkia tippuu melko pian aina sen jälkeen kun kasvia on siirrelty, tutkittu, tuettu riisipuikoilla yms. Näin ollen olen sittemmin oppinut antamaan kasvin vain olla omissa oloissaan ja kastelemaan sitä varovasti etten koskisi lehtiin. Uusia nuppuja alkaa nimittäin jo näkyä..

Valkoinen muoviruukku oli toimiva, kasville sopivan kokoinen ja siisti, mutta noh, muovisen näköinen. Päätin siis naamioida sen kietaisemalla ympärille pätkän bambuaitaa. Aita on ylijäämää, alun perin ostettu kilpikonnani terran lasiseiniä reunustamaan. Terraariossa ollut bambuaita homehtui lopulta multapohjan kosteudesta, mutta onneksi yksi rulla säästyi tätä tarkoitusta varten. Rusettinaru toimittaa vain somisteen virkaa, todellisuudessa liitin bambupätkän putkeksi rautalangalla taiteilemalla.

Reipas ja jäntevä anopinkielemme

Before kuvassa tämä huonon anoppisuhteen omanneen henkilön nimeämä, teräväkärkinen kasvi on alkuperäisessä ruukussaan, jossa Ikea tuotettaan kauppasi. Viime kesänä sain tädiltäni pitkään haaveilun kohteena olleen Rento-bambukiulun. Sauna puuttuu, joten sitä odotellessa kiulu saa toimittaa ruukun virkaa kätkien tuon punaruskean hirvityksen sisäänsä. Mielestäni kiulun suora kahva ja kasvin jämäkät, suorat lehdet komplementoivat toisiaan todella kivasti.

Koti ilman viherkasveja ei mielestäni ole koti ollenkaan.

Anteeksi osaltaan ylivalottuneet valokuvat.

Bamburuukut inspiroivat ajatuksen, että sohvaltakin voisi löytyä muutama hiekkasävyinen tyyny turkoosien kaveriksi. Annetaan ideoiden kyteä, kenties palaan aiheeseen vielä joskus.

Hopeaneuleinen metallihapsutoppi

Tämän kesän muotibuumi ovat hapsut, tai ainakin näin allekirjoittaneelle on väitetty. Kerroinkin jo aiemmin materiaalipostauksessa ostamastani hopeissoljuvasta neulekankaasta, josta tiesin heti kättelyssä tekeväni vilpoisen kesätopin itselleni. Kesä on jo pitkälle edennyt ja nahkahapsut ovat sen myötä jäämässä ulos muotipiireistä, joten pienellä ystävän ideointiavulla keksin tehdä topille hapsut metalliketjuista. Eli viime ja tämän kesän muotifuusio. 

Ketjumateriani arvioin riittävän hapsuiksi saakka vain etummaiseen puoleen helmasta, joten takaosa sai pärjäillä ilman. Olen ollut jälkikäteen erittäin tyytyväinen resurssieni vajaavuudesta, uskon että lopputulos on oikeastaan parhaimmillaan juuri tällaisenaan.

Tähän tarvitset:

- mieluisa kangas
- sakset
- ompelukone ja lankaa
- vanhoja ketjukoruja, mielellään kevyitä
- pihdit

 

1. Kaapista löytynyt perusmallinen toppi sai kunnian toimia kaavana. Käännä toppi nurin ja kiinnitä se nuppineuloilla kankaalle. Varmista ennen leikkaamista että sekä etu- että takapuolelle riittää kangasta asettelemalla kaavatoppi huolellisesti. Leikkaa molemmat puolet, jätä hieman saumavaraa.

 

2. Käännä leikatut palat vastakkain niin, että nurjat puolet jäävät ulos. Ompele yhteen ja saumaa reunat joko siksak-tikkauksella tai saumurilla. 

Itse lähdin hakemaan topilta laatikkomallista väljää muotoa, joten leikkasin palat kaavapaitaa leveämmiksi ja linjat suoremmiksi. En halunnut helmasta hetulamaista liehekettä, joten tein etummaisen palan kylkiin hieman rintojen alapuolelle kiillataitokset (esim täältä).

Siksakin jäljiltä (oik) havaittavissa aivan pientä reunan flamenkohelmailua

3. Saumaa nyt kaula- ja käsiaukot. Neulekangasta ommellessasi huomioi ettei kone venytä kangasta siksakia ommeltaessa. Tällöin lopputuloksena voi pahimmillaan olla flamenkohameen tyylinen hulmuhelma Vältä tämä löysäämällä lankakireyttä, mahdollisesti höllentämällä koneen jalkaa ja olemalla vetämättä kangasta eteenpäin koneen puolesta.

4. Käännä kaula- ja käsiaukkojen reunat nurjalle puolelle ja siisti suoralla tikkauksella.

5. Saumaa ja siisti myös helma

.

Voilá, toppi on nyt valmis, seuraavaksi on vuorossa askarrella vaatekappaleelle asenteikkaat metallihapsut.

6. Pätki ketjut pihtien avulla sopiviksi palasiksi (4-7 cm). Itselläni ketjunpätkät kiinnitin helmaan vajaa 2 cm välein. Jätä pätkien päädymmäisin metallilenkki katkonnan jälkeen avonaiseksi.

 

7. Sommittele pätkät mieleiseen järjestykseen. Purista pätkien avonaiseksi jätetty lenkki kankaan ympärille silmujen lävitse pihtien avulla. Kierrä sitten lenkin umpinainen puoli ylös paitaan päin, jotta kankaan silmut eivät sujahda umpipuristetusta ketjun puristuksesta ulos.

Jos omistat koruaskartelussa käytettäviä pieniä metallirenkaita, voi niitäkin käyttää pätkien kiinnitykseen.

shortsit leikattu vanhoista farkuista, Duffyn kengät kirpparilta, laukku ja kello Guess, Nomination

Käytiin ystäväni Sofin kanssa kunnon valokuvamaratonilla ikuistamassa nämä ja pari muuta esittelykuvaa. Kiitos siis upeista kuvista ja ketjuideasta ihanalle Sofille!

Avaimenperälusikat

Muutamia viikkoja takaperi kävin vierailulla ystäväni Johannan luona Helsingin Kalliossa. Edellisestä vierailusta oli ehtinyt vierähtää jo vuoden päivät, hups, mutta moni asia ei Kalliossa ollut muuttunut: Samat pubit, juopot, boheemihko elämäntyyli ja persoonalliset pikkukaupat. Edellisellä visiitilläni bongasin Vaasankadulla ihanan pikku putiikin nimeltään Fox and Hare, joka sijaitsi matkalla metroasemalta Johannan kämpille. Tokaisin ohi kävellessäni paikan olevan todella kivan näköinen, ystävänikin oli sitä mieltä että hänen täytyisi käydä se joku päivä katsastamassa. Vuotta myöhemmin tämä katsastus oli ylläty yllätys yhä tekemättä, joten eräänä iltapäivänä palatessamme metrolta tempaisin kaverini kainaloon - nyt mennään!!

En tajunnut ikuistaa putiikkia kameralle. Sääli, paikka oli todellinen ideariihi itselleni. Myynnissä oli itse tehtyjä koruja, vaatteita, posti- ja onnittelukortteja ja paljon muuta pientä mitä taitava käsityöläinen askaroida voi. Tiskin takana oli pieni korupaja jossa kauppatavaraa luotiin liikkeen seiniä koristamaan.

Jotain halusin ehdottomasti paikasta kotiuttaa. Silmiini osui pieni koruteline joka oli täytetty sympaattisilla, vanhojen lusikkojen kahvoista tehdyillä avaimenperillä. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin "pyörään" ja "sweet homeen". Stadilaisen ystäväni mukaan tarttui totta kai "hima" lusikka.

Yhdeksän euron kappalehinta oli kesätyöttömän opiskelijan lompakolle aika suolainen kirpaisu, mutta en ole osannut katua hankintojani. Jos johonkin rahansa käyttää, niin mielestäni suomalainen, persoonallinen käsityö ei ole valinta ollenkaan huonoimmasta päästä.

Avaimien kanssa poseeraavat kaksi lemmikkikaktustani, muuan ystäväni nimeämät Kaino-Vieno I ja Hulda-Boob.

Putiikkiin jäi vaikka mitä kotiuttamiskelpoista ja hurmaavaa. Ehdottomasti paikka johon palata ensi reissulla, täytyy vain muistaa varata mukaan hieman enemmän taskurahaa!